JUBAN HAASTATTELU

Missä vaiheessa piirtäminen alkoi kiinnostaa?

"Ei niitä ensimmäisiä piirroksia muistakaan, piirtelin kaikkea mahdollista jo ihan pienenä. Sen muistan, että kopioin Aku Ankan kansia voipaperin läpi ja jotain ukkeleita piirtelin. Sarjakuvia aloin piirtää vasta joskus kuusi-seitsemänvuotiaana. Suurinpiirtein kouluikäisenä. Muistan että silloin asuimme jo Rovaniemellä, jonne muutettiin 1971, ja seuraavan vuoden syksynä menin kouluun. Joskus niillä main innostuin tosissani sarjakuvista ja ryhdyin jatkuvalla syötöllä tekemään niitä. Pekka Perunan seikkailuja, ja sitten oli Tom Taylor -niminen dekkari, jota tein kymmeniä sivuja, minulla on vieläkin tallella vihko johon sitä tein. Se on isän vanha geometrian vihko, toisella puolella sivua on hänen laskelmiaan ja toisella minun sarjiksiani.

Muistaakseni ne olivat melko väkivaltaisia juttuja. Olin siihen aikaan löytänyt jo Tex Willerin, jossa ammuttiin koko ajan, joten minunkin sarjoihini tuli vastaavaa meininkiä. Televisiossa, sillä ainoalla kanavalla joka Rovaniemellä silloin 70-luvun alussa näkyi, esitettiin amerikkalaista dekkarisarjaa, jonka nimi oli kai Beretta. Sarja ja sen päähenkilön ulkonäkö vaikutti Tom Taylorin hahmoon, esimerkiksi sillä oli kihara tukka, vaikka Beretta- sarjasta en muuten enää mitään muistakaan."

Luitko paljon sarjakuvia?

"Kyllä, kaikki mitä käsiini sain. Rovaniemelle muutto vaikutti sikäli, että siellä oli todellakin vain se yksi tv-kanava, jonka ainoa ohjelma oli päivittäinen A-Studio. Kirjojen lisäksi ei ollut muuta viihdettä kuin sarjakuvat, siis semmoista visuaalista hauskaa. Rovaniemellä oli kaksi elokuvateatteria, niissä kävin katsomassa aina silloin tällöin jotain. Mutta me asuimme syrjässä keskustasta, eli sarjakuvat olivat tärkeä viihdemuoto. Ostin Tex Willereitä halvalla "Miesvarma"- nimisestä divarista, kun olin viimein, noin kymmenvuotiaana tajunnut että sarjakuvia voi saada halvallakin, tai ainakin halvemmalla kuin uusina. Helsingissä asuvilla serkuillani oli Aku Ankan jättikirjoja, luin niitä kun kävin siellä esimerkiksi hiihtolomalla. Jättikirjoista opin tietämään Carl Barksin. Serkkujen isä tajusi Barksin arvon, ja aina suitsutti kuinka hyvä se on. Silloin Barksin nimi tuli tutuksi ja tajusin, että jättikirjojen sarjat olivat yhden ja saman piirtäjän työtä. Opin erottamaan hänen piirrosjälkensä muista ankantekijöistä."

"Myös Rovaniemellä minulla oli kavereita, joilla oli ja jotka lukivat paljon sarjakuvia. Kaikkea mahdollista, kuten Shokki-lehtiä ym. Olen jo jotain kymmenvuotiaana lukenut Robert Crumbin juttuja. Oli yksi, minua vähän vanhempi kaveri, joka oli sarjakuvatietämyksessä edennyt sen verran pitemmälle, että hänellä oli Jymy- ja Huuli-lehtiä, joissa julkaistiin mm. Crumbia. Muistan, että ne sarjat tuntuivat esipuberteettisen pikkupojan mielestä aika rajuilta. Semmoisia tuhmia juttuja, jotka tekivät aika voimakkaan vaikutuksen, muistan ne vieäkin. Piirrokset olivat jotenkin kuin... huumetta tai jotakin, ne olivat niin vahvoja ja tekivät todella kovan vaikutuksen aikoinaan."

"Myöhemmin, kun asuin jo Turussa, Pahkasian sarjakuvalehti Tapiiri alkoi ilmestyä (1984). Siinä julkaistiin keski-eurooppalaisia juttuja, joita en ollut aikaisemmin nähnyt, kuten Manaraa. Tapiirikin tuntui todella hyvältä lehdeltä. Olin varmaan juuri sopivassa ikävaiheessa, että kolahti, kun Tapirissa julkaistiin aikuisille lukijoille suunnattuja sarjakuvia."

Miten vanhempasi suhtautuivat siihen, että teit sarjakuvia?

"Eivät he mitenkään suhtautuneet, kai he tykkäsivät niistä, pitivät hauskoina, eivät millään tavoin yrittäneet kieltää sarjakuvia. Yhdellä rovaniemeläisellä kaverillani oli äiti, joka yritti vähän rajoittaa sarjakuvanlukemista. Kaverilla oli jotakin sarjiksia lipaston laatikossa, josta me kävimme niitä hakemassa. Kaverin äiti pisti lipaston lukkoon aina välillä, kun halusi, että läksytkin tulee tehtyä. Eivät minun sarjakuvani mitään kapinallisia olleet, mutta yleensä sarjakuva oli vielä silloin, ainakin joissakin piireissä, paheksuntaa herättävää ja se ymmärrettiin nimen omaan lasten lukemistoksi."

Milloin muutitte Rovaniemeltä Turkuun?

"Se tapahtui 1976, mutta me olimme asuneet Turussa jo ennen Rovaniemeä, joten Turussa sain ensimmäisen kosketuksen sarjakuviin, kuten Kiekuun ja Kaikuun, jota äiti luki minulle Kotiliedestä. Eli vanhemmat eivät todellakaan koskaan olleet sarjakuvia vastaan." "Turussa jatkoin sarjakuvien piirtämistä, eli olen koko ajan piirtänyt ja nimenomaan sarjiksia."

"Syksyllä 1982 lähdin vuodeksi vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Se oli varsin merkittävä vuosi. Olin silloin ehkä hiukan vähentänyt piirtämistä. Kun menin Amerikkaan, sarjat olivat jääneet vähemmälle. Olin aloittanut sellaista länkkärisarjaa jossa oli paljon vaikutteita Blueberrystä, mutta jätin sen kesken ja jotenkin ajattelin, etten enää jatka piirtämistä, kun en osaa. Tuli semmoinen vaihe."

"Jenkeissä, koulussa tutustuin minua vuotta vanhempiin kavereihin, jotka piirsivät sarjakuvia ja olivat vielä helkkarin hyviä. Aloin hengailla heidän porukoissaan. Me kiersimme sarjakuvakauppoja Kaliforniassa, autolla, siellä kun kortin saa jo 16-vuotiaana. Kaverilla oli oma studio heidän omakotitalonsa takapihalla ja saatoimme viettää siellä kokonaisia öitä. Piirsimme, pelasimme sen aikaisia videopelejä, semmoisia pieniä Pac-manin tyylisiä systeemejä ja katselimme jotain kauhuleffoja. Sain silloin hyvän amerikkalaisen populaarikulttuurirokotuksen, näin kaikkia splatter-elokuvia, jollaisten olemassaolosta en ollut edes tiennyt. "

"Heillä oli oma, High-Energy -niminen kauhusarjakuvalehti, aika korkeatasoinen ollakseen teini-ikäisten tekemä. Yhden kaverin isä omisti kirjapainon ja he saivat sitä kautta paperin sekä painatuksen ilmaiseksi. Kaikki olivat aika hyviä taiteilijoita, minä suorastaan kadehdin heitä ja innostuin uudestaan piirtämisestä. Olin niin innoittunut, että Suomeen palaamisen jälkeen olin hyvin vähällä jättää lukion kesken ja ryhtyä ammattilaispiirtäjäksi. Se oli minulle uusi alku, lapsuuden piirustelu loppui ja alkoi teini-ikäisen sarjakuvarokkänroll."

Juban mummo Aira Tuomola auttoi saamaan hänen ensimmäisen sarjansa julkaistuksi. Strippisarja Vauhti-Virtanen ilmestyi Someron lehdessä muutaman kuukauden ajan 1983 - 1984.

"Olin silloin 18-vuotias. Kauankohan minä sitä taksikuskisarjaa tein? Ehkä jotain puolisen vuotta se ilmestyi, eikä kovin usein. Ennen kuin sain sarjoja Pahkasikaan ja semmoisiin, niin muistaakseni Kannus julkaisi minun juttujani. Muistan sen aina siitä, että ne eivät maksaneet niistä mitään. Pahkasika taas maksoi, eli siitäkin näkee miten läpeensä kaupallinen taiteilija olen, heh heh."

"Ryhdyin tekemään pilapiirroksia Turun Sanomiin ollessani vielä lukiossa, 18-vuotiaana. Ensin se ilmestyi nuorten sivulla ja sitten sain oman palstan Extra-liitteen kakkossivulla. Se alkoi muuttua päivänkohtaiseksi piirrokseksi, politiikkaa ja mitä nyt semmoisissa on."

"Lukion jälkeen oli, no ei sitä voi välivuodeksi sanoa, koska kuitenkin piirsin koko ajan, mutta en ollut opiskelemassa enkä vakituisessa työssä. Se oli semmoinen piirtämisvuosi, jolloin tein sarjoja Pahkasikaan ja Suomen Mad:iin, sekä kaikkia mahdollisia piirroksia."

"Juba-nimi syntyi lukioaikana, ekalla luokalla. Luokalla oli toinen kaveri, jota sanottiin Nupaksi ja siitä se vääntyi minulle Jubaksi. Minulla ei aikaisemmin ollut mitään lempinimeä, ja Juba kuulosti minusta hauskalta. Ryhdyin käyttämään sitä piirrosteni signeerauksena. Se jotenkin jämähti, enkä sitä alkanut enää myöhemminkään muuttamaan."

"Taustalla siihen, miksi Juba on signeerauksissani kirjoitettu jii ja uu yllä, bee ja aa alla, johtuu siitä että diggailin kovasti Moebiusta (Jean Giraud), Blueberryn piirtäjää. Hän piirsi nimimerkkinsä Gir, joka tulee Giraudista, semmoisen neliön sisään. Se oli minusta niin hauskan näköinen, että varastin idean häneltä. Kun "Juba" vaikutti minusta tyhmältä suoraan kirjoitettuna, keksin jakaa nimimerkkini kahtia."

Toiselle sivulle
Viimeiselle sivulle